ratsastus

Hummani hei!

*sisältää mainoslinkkejä

Hevoset, ponit, minihevoset, kaikki ihanat nelijalkaiset ovat täyttäneet pääni kokonaan, kiihtyvässä määrin viime vuosien aikana. Ja vauhti ei kun kiihtyy vaan kunhan pääsen muuttamaan uuteen kotiini hevostallin lähelle. Ratsastus on siitä erittäin ajatuksia nollaava ja kehittävä harrastus, että siinä on pakko keskittyä tai heppa alkaa tekemään omiaan, mitään muuta kuin juuri siinä kyseisessä hetkessä elämistä ei pidä ajatella. Samalla sitä saa itsevarmuutta kun oppii lisää uusia asioita niin hevosista kuin itsestäänkin, hyvässä ja pahassa. Ei ole kerta eikä kaksi kun oma keskittyminen herpaantuu, ajatukset eivät ole koossa ja sitten sitä syyttää hevosta siitä ettei homma suju vaikka usein se vika on peilissä. Pitäisi aina tallille mennessä viskata kaikki muu sivuun ja keskittyä vain käsillä olevaan hetkeen, jotta niin ratsastaja kuin hevonenkin saa ratsastustunnista parhaan kokemuksen. Ratsastus kehittää myös pitkää pinnaa ja se on kyllä tarpeen meikämandoliinille!

Olen käynyt samalla tallilla pidempään, koska opetus on ensiluokkaista. Samalla pyrin siihen että omat varusteeni olisivat myös jolleivät nyt viimeisimmän muodin mukaisia, niin ainakin muutoin tarkoitukseensa sopivat. Voisin ostaa uudet ratsastushousut vaikka joka kuukausi, saatikka muuta heppailuvarustetta mutta koska en halua kuormittaa liikaa ympäristöä enkä myöskään vaatekaappiani (niin, eteinen tuoksuu välillä tallille, mutta tykkään tuoksusta niin ei se haittaa 😉 niin teen ostoksia harkiten. Oma suosikkimestani heppavarusteiden ostoon on Horze.fi. Sieltä olen ostanut mm. ratsastushousuja, chapseja, kenkiä, kypäriä, hanskoja, you name it.

Ja mitä kaikkea ihanaa sitten ostoskoriin päätyikään…

Viimeksi ostin kypärän ja raipan. Chapsitkin olivat ostoslistalla, mutta koska omat pohkeeni ovat muuten jalkoihin suhteutettuna melko isot, eivät ne piruvie mahtuneet mun pohkeisiin! Tämä tuntuu olevan ongelma monella, että jos ei chapseissa ole resoreita/tehty joustavasta matskusta, niin ostamatta jää. Chapseissa kannattaa muuten suosia semmoista mallia, joissa vetoketju suljetaan ylhäältä alas eikä toisin päin, sillä silloin vetoketjut eivät pääse avautumaan hummailun aikana. Itsellä käy niin usein ja se on todella ärsyttävää! Niinpä löysin vaatekomeron kätköistä yhdet vanhat, hieman elämää jo nähneet chapsit, jotka pysyy tosi hyvin! Ne eivät ole nahkaa, sillä niissä ei ole resoreita, jotka omat pohkeeni aina nahkachapseissa vaativat. Alla kuvassa olevia chapseja suosittelen vahvasti, Horzen kypärä, turvaliivi ja useat ratsastushousut ostettu sieltä. Housujen osalta mitä korkeampi vyötärö, sen parempi istuvuus! Uusi tuttavuus itselle on Jollyroom.fi, jonka kautta saa myös samoja tuotteita kuin Horzen kautta.

Alla muutama kuva jossa päällä vain Horzesta hankittuja tuotteita (pl. ensimmäisen kuvan musta talvitakki):

Tätä kirjoittaessani tuli surffattua hieman noilla aiemmin mainituilla heppavarustesaiteilla ja tilaukseenhan meni muutama tuote 😉

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

perhe

I love you to the moon and back!

img_3635

*sisältää mainoslinkkejä

SE tärkeä päivä vuodesta koittaa ihan kohta. Tottakai, onhan nyt kevät ja luonto herännyt eloon talven jälkeen & kelit on lämmenneet ihanasti! Kuinkas muutenkaan, sillä sunnuntaina koittaa nimittäin Äitienpäivä ❤

Uskon, että Äitienpäivällä on yhtä merkitystä kuin on ihmisiä, jotka sitä viettävät. Itselleni etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa Äitienpäivä merkitsi suvun kokoontumista yhteen isovanhempien luo. Tänä vuonna se visiitti jää koronan vuoksi väliin, mutta onneksi on vanha kunnon puhelin yhteyksien pitämiseksi. Lapsena tuli myös askarreltua kaikenlaista lahjaksi äidille ja mummeille, mutta sittemmin kaikki käsityöt jäivät kun eivät enää kiinnostaneet. Onneksi nekin ajat ovat muuttuneet ja tiedä vaikka sitä alkaisi hyvissä ajoin taiteilemaan vaikka mandalat -kivitaidetta ensi vuotta silmällä pitäen!

On kuitenkin yksi asia, joka ei muutu, oli kyse sitten mistä tahansa juhlapäivästä: mistä löytää sopiva lahja (joululahjat on pahin rasti) josta on käyttäjälleen aidosti iloa? Niin ja jotain hyötyäkin mielellään, ettei mitään turhaa vaan tulisi ostettua. Mistä sinä saat lahjaidikset ja alatko suunnitella lahjojen ostoa miten hyvissä ajoin tai meneekö viime tippaan? Teidän mahdollista lahjakriisiä helpottaakseni halusin koota omat TOP 5 -vinkkini Äitienpäivälahjaksi:

Äitienpäivälahjojen TOP 5

Ihan ykkösenä ovat TEE-SE-ITSE -lahjat, ne on parhaimpia! Kokeille vaikka tätä Mandalat-kivimaalausta:

Sieppaa

Kerää luonnosta kiviä, osta akryylivärejä ja keksi vanhoille meikkisiveltimille uusiokäyttöä maalaustarvikkeina 🙂 Varaudu käyttämään yhteen pieneen kiveen useampi tunti, yllättävän aikaa vievää puuhaa nimittäin ja varoituksen sana: tähän jää koukkuun!

Lisää lahjavinkkejä alla:

    • *Hajuvesi.fi: Valloittavien tuoksujen lisäksi hemmottelutuotteita niin kasvoille, hiuksille kuin vartalollekin. Hinnat ovat enemmän kuin kohdillaan! Pikatoimituksella niin ehtii Äitienpäiväksi perille 🙂

    • *Interflora: Voit muistaa äitiä ja mummua vaikka he asuisivat miten kaukana >3.

    • *Musti ja Mirri: lemmikkiäideille, tietty!
    • *Freska: tilaa äidillesi lahjaksi kotisiivous tai vaikka ikkunoiden pesu

Äitienpäivän merkitys

Äitienpäivä on mielestäni rinnastettavissa paitsi tietenkin Isänpäivään niin myös vaikkapa ystävänpäivään: kaikissa on tarkoitus tuoda iloa toiselle, muistaa toista ja viettää yhdessä aikaa. Näitä yhdistää myös se, että toisen muistaminen ei saisi jäädä siihen yhteen päivään vuodessa vaan toisen huomioiminen on parasta kun sitä on tipoittain ympäri vuoden 🙂 Kaikista meistähän tuntuu hyvältä kun kuulemme että meistä välitetään, mieluummin usein kuin harvoin.

Äitienpäivän merkitys mielestäni onkin se, että se muistuttaa meitä jotta arvostaisimme äitejämme ja mummejamme, ainkin kerran vuodessa 100 lasissa ja sen jälkeen pitkin vuotta. Äitienpäivä on kunnianosoitus kaikille äideille, myös meille koira/kissa/heppa/pupu- jne. mammoille ❤

Toivottavasti Äitienpäivästä tulee perinteiden mukaan aurinkoinen ja sait ideoita lahjaa varten, jos niitä kaipasit.

Leppoisaa viikonjatkoa!

Kauneudenhoito

Pump my lips!

Eli kuinka päädyin ottamaan huuliini täytettä. Myönnän, että vielä muutamia vuosia sitten pidin moista hommaa ihan turhana. Myönnän senkin, että olen aina ollut erittäin hitaasti lämpiävä (liekö hiustenväri syynä tähän, who knows) kaikkiin uusiin villityksiin. Esimerkiksi ballerinatossuthan ovat olleet vuosikausia muodissa tai vaikkapa pinkki tukka. Ensimmäiset ballerinat hankin vuosia sen jälkeen kun ne tulivat muotiin ja pinkin tucan viime viikolla. Että semmosta. Mutta hei, jokainen tehköön itsensä ja ulkonäkönsä eteen juuri ne omalta tuntuvat jutut, ei mitään, mikä ei tunnu hyvältä, oli kyse sitten kengistä tai paljon merkittävämmästä päätöksestä, kuten vaikkapa huulitäytteistä.

Onko sun huulissa silikonia?!

Sieppaa

Yksi kysymyksistä, jota minulta kysyttiin, oli että olenko laitattanut huuliini silikonia. No en ole, ihan hyaluronihappoa, joka kulkeutuu aineenvaihdunnan mukana kehosta pois (ja sen takia huulia täytetään uudestaan ja uudestaan, halutusta tuloksesta riippuen). Kaikki muistanevat eräänkin Melrose Place -sarjan näyttelijättären ja hänen muhkeat huulensa 90-luvulta. Niihin laitettiin silikonia, vahingossa, ja tämä voi olla yksi syy ihmisten ennakkoluuloihin liittyen huulten täyttämiseen. Huulten täytössä käytetään erilaisia hyalyronihappovalmisteita, itselleni laitettiin Dermalaxia. Suosituksesta päädyin erääseen klinikkaan, jossa olikin todella mukava ja osaava henkilökunta.  Klinikka on pieni ja sympaattinen ja käsiini sain pehmeät stressipallot operaation ajaksi (joka muuten sattui ihan helv*****i, mutta mikäs ihme se on kun neulalla pistetään arkaan paikkaan!).

Mutta sullahan oli tosi hyvät huulet muutenkin!

Olen syntymälahjana saanut melko muhkeat huulet, mutta halusin buustata niitä hieman ja saada ylä- ja alahuulesta identtisemmän näköiset jonka vuoksi operaatioon päädyinkin. Syitä operaatioon menemiseen on kuitenkin monia, tärkeintä kaikista on se, että sinne mennään itsen, ei kenenkään muun takia.

Suomessa huulten täyttö ei ole niin yleistä kuin vaikkapa lahden toisella puolella Virossa, muta täällä taasen käydään kampaajalla varmaan eniten koko Euroopasta 🙂 Siispä edelleen tuntuu, että huulten täyttöön suhtaudutaan Suomessa osittain todella kielteisesti, sitä pidetään turhamaisena ja pinnallisena (ainakin erään K30 Facebook -ryhmän mukaan). Osa kuitenkin suhtautuu rennommin, enkä ole saanut muuta kuin positiivista palautetta miehiltä, en kyllä onneksi mitään negatiivista naisiltakaan. lähinnä uteliaita kysymyksiä.

Entuudestaan tiesin muutaman ihmisen, joka on käynyt jossakin vastaavassa operaatiossa elämänsä aikana, eikä heillä ollut huonoja kokemuksia asiasta. Siispä “yllytyshulluna” varaamaan aikaa klinikalta!

Itse operaatio ja mitä sen jälkeen tapahtui

Viime syksynä karttahaun avulla sukkuloin itseni perille Katajanokalle paikkaan nimeltä Otto Estetic Medicum ja astuin sisään pieneen salonkiin, jossa oli vastassa iloisesti hymyilevä kosmetologi-sairaanhoitaja. Sain lomakkeen, jossa kysyttiin taustatietoja sillä esim. raskaus ja jotkin sairaudet voivat olla esteenä huulien täyttämiselle ja puhuimme myös siitä, onko aiemmin tehty mitään vastaavia toimenpiteitä. Ennen operaatiota hoitaja myös kysyi minulta tarkkaan, millaista lopputulosta tavoittelen ja kertoi operaation kulusta.

Ennen operaatiota huulet puhdistettiin ja niihin laitettiin puudutusainetta. Hyalyronihappo ruiskutettiin neulalla 1-2 mm syvyyteen tarkoin suunniteltuihin kohtiin. Toivon huulista muhkeita, mutta en ns. ankkamaisia huulia, jotka törröttävät eteenpäin. Tämän toiveen perusteella hoitaja tiesi mihin kohtiin ainetta kannattaisi pistää. Ja kuten todettua, kyllähän se sattui! Mutta kuulemma miehet siellä huutavat enemmän kuin naiset 😉 Itse ärisin suu kiinni ja puristelin niitä stressipalloja hengiltä, mutta vaikka kipukynnykseni on todella alhainen, niin koska tiesin että kipu kestää vain hetken, siedin sen hyvin. Pistoksia oli yhteensä kuusi joiden jälkeen hoitaja levitti huuliin antibakteerista geeliä. Ensimmäisellä kerralla ei koskaan pitäisi laittaa enemmän kuin yksi ruisku, sillä jos kerralla laitetaan paljon, tuloksesta voi todennäköisimmin tulla epätasainen, näin on sanottu parista eri klinikasta jolla olen asiasta keskustellut.

Toimenpiteen jälkeen huulet olivat turpeat mutta tykkäsin niistä välittömästi! Huulet olivat saaneet myös enemmän pinkkiä väriä, ihan kuin ne olisivat heränneet henkiin kaamoksen jäljiltä 🙂 Alla ennen ja jälkeen kuvat (huulista tuli hieman vielä muhkeammat kun hoidosta oli mennyt 2 päivää aikaa):

Hoidon jälkeen huomioitavia asioita:

  • meikit – 3-4 päivän tauko

  • auringonotto ja solarium – 1 viikon tauko

  • sauna, uimahalli, kuuma kylpy – 1 viikon tauko

  • kuumat juomat ja alkoholi – 1 viikon tauko

Hoidon jälkeen huuliin ei saa koskea pariin tuntiin eikä saisi juodakaan mitään paitsi pillillä jotta täyteaine levittyy mahdollisimman tasaisesti. Tämän lisäksi hieroin sormilla huulia kun operaatiosta oli kulunut 12 tuntia verenkierron vilkastamiseksi ja aineen tasaisena pysymiseksi. Tuo oli kuitenkin vain parin seuraavan päivän toimenpide, eikä jokapäiväistä hommaa 🙂

Tykkään itse huulistani todella paljon hoidon jälkeen ja olen jo suunnitellut käyväni viimeistään loppuvuonna uudestaan laitattamassa täytettä niihin nimittäin hyaluronihappo on aine, joka liukenee elimistöstä aineenvaihdunnan mukana.  Voin todella suositella tätä paikkaa! Huulipunat näyttävät mahtavilta uusissa huulissani edelleen vaikka hoidosta on aikaa puoli vuotta. Toki myös käytettävällä huulipunalla on paljon merkitystä sekä huulten rajauksella, jolla saa ihmeitä aikaan myös ilman täyteainehoitoja 😉

Täyteaineet pysyvät huulissa keskimäärin vuodesta kahteen, oman aineenvaihdunnan tehokkuudesta riippuen. Itsellä on laiska aineenvaihdunta, kerrankin siitä on jotain hyötyä 😉

Jos aihe kiinnostaa, kysy rohkeasti lisää joko täällä blogissa tai privana.

Tämän tytön pokka pitää, uusien huulien kera 😉

 

img_8317

Sinkkukinkku

Kun korona iski sinkun arkeen

On vierähtänyt hävyttömän pitkä aika viimekertaisesta postauksesta, mutta nyt täältä pesee! Muistakaa pitää huumori matkassa kuten aiemmissakin mun postauksissa 😉

Asiaan, eli etenkin näin korona-aikoina kun joka tuutista tulee kaikkea ikävää, niin päätin katsoa vallitsevaa tilannetta niiden kuuluisten ruusunpunaisten linssien läpi ja kirjoittaa postauksen sinkkuilusta, koronasta ja siitä, mitä positiivisia asioita se on elämääni tuonut.

014cf514-c2a5-4146-b033-ba970612a749

Kun korona iski sinkun arkeen, niin ihan ensimmäiseksi sanon suorilta ettei kyllä juuri mikään muuttunut: arki rullasi normaaliin tahtiin, eikä Tinderin (kyllä, myönnän, mä oon TAAS siellä perkeleen sovelluksessa online!) osalta deittielämäkään muuttunut suuntaan eikä toiseen. Siellä oli nimittäin ihan yhtä lailla laidasta laitaan kulkijaa kuin nyttenkin koronan kestettyä pidempään. Lisää deittielämästäni täältä 😉

Koronan aiheuttamat positiiviset asiat sinkun arjessa

Continue reading “Kun korona iski sinkun arkeen”

Sinkkukinkku

Yksin on hyvä, vaikkei välttämättä paras

Sinkkuna on hyvä olla monestakin syystä: saa päättää kaikesta itse, mitään turhaa draamaa ei ole eikä tule ja sitä kautta stressiäkin on vähemmän. Ajattelin aina, että olen enemmän parisuhdeihminen, mutta enää en olekaan niin varma. Haluaisin toki rakkauden täyteisen parisuhteen, jossa voisin kulkea ruusunpunaiset brillat päässä ja kävellä pää pilvissä, miksei (arki pilkistää toki aina nurkan takana, se on selvä)!

Mutta, aina on se mutta ja se mutta on tämä: suhteiden kestoon ei voi luottaa ja sitten on aloitettava kaikki taas alusta, eikä sellainen sirkus kiehdo yhtään. Lähipäivinä olen tavannut useampaa ystävää, joiden kanssa olemme pohtineet sinkkuuden suuria kysymyksiä ja tämä on yksi niistä, oikeastaan ylitse muiden. Että miten sitä sitten jaksaa aina vaan yrittää tutustua uuteen ihmiseen kun takaraivossa kytee jo pelko toisen menettämisestä kuitenkin, tapahtui se sitten vuoden tai 10 vuoden päästä. Sitä on jo niin kyynistynyt siinä mielessä, ettei vaan jaksa uskoa omalla kohdalla pitkän parisuhteen toteutumiseen. Totta on sekin, että jos jatkuvasti ajattelee, ettei homma onnistu, niin ei se sitten varmasti onnistukaan, oli kyseessä mikä vain asia. Ihmisen oma usko omaan tekemiseen on yllättävän vahva ja se ohjaa omaa toimintaa enemmän mitä luulisi, näin vajaan 40 vuoden elämänkokemuksella sanottuna. Mutta olenko valmis ottamaan epäonnistumisen riskin parisuhteessa, en tiedä.

Yksin on hyvä, mutta ei välttämättä paras olla. Kokemukset ovat parhaita jaettuina, niin se vain on. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä tukipilareita ja heidän kanssaan on niin ihana jakaa elämässä tapahtuneita asioita, että käsitteet perhe ja ystävät tuppaavat välillä sekoittumaan 🙂 Kuitenkaan se ei ole sama asia, jos elämänsä jakaa sen Yhden ja Ainoan kanssa, joka elää samaa arkea kuin sinä. Niin etten sitten tiedä mikä oikein olisi se oma tie, yksin vain yhdessä jonkun kanssa menettämisen pelolla höystettynä. Parisuhteissa on tullut niin paljon vastoinkäymisiä omalla kohdalla, että menettämisen pelosta on vaikea päästä eroon. Jos on ollut pidempiä suhteita, niin siinä vuoden kohdalla pelko alkaa hälvenemään taustalle, mutta koskaan se ei lähde kokonaan pois. Pelostahan voi olla kyllä hyötyäkin, eipähän pidä toista ikinä itsestään selvyytenä, että kaipa senkin voisi kääntää voitoksi.

Sinkkuna olemisessa vaikeimpia hetkiä ovat vastoinkäymiset elämässä, kun ei ole sitä toista ihmistä kenen kanssa huolet jakaa. Perhettä ja ystäviä ei haluaisi aina vaivata, kuormittaa omilla murheillaan. Välillä sitä seisoo melko haparoivin jaloin omillaan, mutta pystyssä sentään pysytään vaikka olo välillä onkin kuin peuralla ajovaloissa, suunta ihan hukassa.

Tällä hetkellä kuitenkaan elämässäni ei tapahdu miesrintamalla yhtään mitään ja näin on monen sinkkuystävänikin kohdalla. Tuntuu, että ainakin miehet etsivät vähän kuin seuraneitiä, joka halutaan viihdyttämään sitä omaa arkea, mutta ei olla valmiita näkemään vaivaa naisen eteen. Vastaanotan mielelläni palautetta miehiltä deittailuun liittyen, että kokevatko he mahdollisesti samaa välinpitämättömyyttä naisten suhteen. Onko tämä jokin narsismin aikakausi, jolla nyt ollaan?

Mitä unelmiin  ja niiden toteuttamiseen tulee, olemme ystävien kanssa yhdessä todenneet, että ne omat unelmat kannattaa toteuttaa vaikka yksin, etteivät jää toteuttamatta puolison puutteen vuoksi. Uskon, että jaan tämän ajatuksen muidenkin sinkkujen, niin miesten kuin naistenkin, kanssa. Naimisiinmeno on listallani kärkikastissa ja no sitä on tietysti vähän haastavaa tehdä yksin vaikka sitäkin on rapakon toisella puolella tehty 😉 Voikin olla että häät jäävät omalta unelmien toivelistalta kyllä uupumaan jos suhdetta ei ilmesty, mutta kaiken muun voin yrittää yksin saavuttaa.

Unelmani on pikkutytöstä saakka ollut omistaa hevonen ja elää maalla. Parikymppisenä alkoi iso maailma kiinnostaa ja ennen 30 vuoden rajapyykkiä olinkin asunut kolmessa eri maassa ulkomailla, niistä viimeisimpänä Australiassa. Sieltä päädyin tänne Helsinkiin ja nyt olen jälleen matkalla kohti pikkutytön unelmiani, sillä puolen vuoden sisään muutan Järvenpäähän lähelle heppatallia, jolla käyn. Sitten voin käydä tallilla useammin ja päästään Rockyn kanssa lähelle luontoa päivittäin 🙂 Isot kaupungit eivät ole minua varten, vaan oma pieni heppatalli kainaloisine kanasineen ja mitä kaikkea muuta lemmikkiä sitä vielä Rocksonin kaveriksi ottaisi! Rockyn hankintaakin aikoinaan mietin, että mitenköhän yksin pärjään mutta oikein hyvin on mennyt, kiitos ison turvaverkon, jonka johdosta tämä koiramammakin saa välillä vapaata 🙂

Ehkä vielä tuon lapsuuden unelman pienestä maatilasta saavutan joku päivä, yhdessä jonkun kanssa tai sitten yksin, seisten yhtä vahvasti omilla jaloillani kuin aina ennenkin. Minä pärjään kyllä, tiedän sen ja niin pärjäätte te kaikki muutkin, kun uskotte itseenne ja unelmiinne 🙂 Ehkä vielä jokin päivä minäkin uskon siihen parisuhteeseen ja sen kantavaan voimaan omalla kohdallani, tai sitten en. Ajatukseni parisuhteesta kuvaa hyvin kaupasta saatavia bonuksia: loistava lisä elämään, mutta ilmankin pärjää.

Näillä miettein tähän uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen 🙂

Everyone, stay gorgeus!

img_5971

Ystävyys

Suorat sanat

Vuosi lähenee jälleen loppuaan ja Uusi Vuosi on kulman takana. Teitkö uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle? Jos teit, miten niiden kanssa on sujunut, onko lupauksissa pysytty, toteutettu tai onko ne unohdettu? Sen verran hyvin olen oppinut itseäni tuntemaan menneinä vuosikymmeninä, etten enää lupaile ainakaan mitään laihduttamiseen liittyvää, eli herkkulakot yms. olen jättänyt kokonaan pois lupausten listalta.

Niinpä kerrankin kaukaa viisaasti päätin viime vuonna, että vuoden 2019 lupaukseni on sanoa aina suorat sanat ja oppia pitämään puoleni. Lupaus on pysynyt, toki omia puolia olisi voinut pitää vielä hanakamminkin. Jotta eläisin kuten täällä teille kerron, niin pyrin kuitenkin aina muistamaan sen, että tapoja sanoa asioita on monta. Joskus vaan on tölväistävä suoraan. Näin on käynyt ystävyyssuhteissa. Minä olen sanonut suoraan ja minulle on sanottu suoraan, sillä sitä arvostan eniten. Kaikki turha teeskentely pois viemästä aikaa elämältä.

Tässä mun “eniten ärsyttää” -lista tilanteista, jolloin olen sanonut asiat suoraan:

  1. “Nähdään hei sitten taas ja pidetään yhteyttä” -tilanne joka ei koskaan kuitenkaan toteudu.
  2. Vaistoat, että jokin on pielessä ystävyys/pari/missä tahansa suhteessa mutta toinen ei saa suutaan auki vaikka miten nätisti tiedustelisit.
  3. Oletukset. Älä oleta, vaan kysy.

Taatusti olen sortunut jokaiseen noista itsekin, että parantamisen varaa on. Sen kääntöpuoli, että sanon itse asiat suoraan on se, että joskus joutuu kuulemaan myös itsestään ikäviä asioita, mieluiten kasvotusten eikä selän takana. Sitten onkin se vaikein edessä, eli oman käytöksen muuttaminen parempaan päin. Kaikki tämä lähtee kuitenkin mun mielestä siitä suoraan sanomisesta. Se, että arvaillaan tai ettei kestetä sitä että toinen sanoo asiasta (asiallisesti), vaan loukkaannutaan vaikka tiedetään että omassa käytöksessä olisi parantamisen varaa, on täysin perseestä suoraan sanottuna. Säästetään siis kaikkien kallisarvoista aikaa täällä planeetalla ja sanotaan asiat suoraan.

Tällä kaikella on kuitenkin seurauksensa ja joskus seuraus on se, että ystävyyssuhde katkeaa. Lainaan tähän väliin erästä hyvää ystävääni, joka tässä taannoin totesi, että hän nyt sanoo nämä asiat sulle suoraan, sillä tosiystävyys kestää sen kyllä. Ja se on justiinsa näin >3 Olen paljon pohtinut ystävyyttä lähipäivinä ja sitä ns. erilleen kasvamista, mitä ystävyyssuhteissa väistämättä tapahtuu. Joskus ystävyys vain katkeaa syystä X, vaikkei mitään sen kummempaa olisi tapahtunutkaan. Jompikumpi tai molemmat vain huomaavat ettei meillä oikeastaan enää olekaan kauheasti yhteistä puhuttavaa tai elämäntilanteet ovat muuttuneet niin radikaalisti, etteivät tiet enää kohtaa. Minulle on käynyt näin ihan muutamaankin otteeseen ja onhan se surullista, etenkin jos itse olisi ajatellut ystävyyden vielä jatkuvan. Sen suurempaa draamaa näissä ei yleensä ole ollut, ollaan vain ajauduttu erillemme ja se siitä. Olen kova pitämään yhteyttä läheisiin ihmisiin, joillekin sekin voi olla liikaa, eivätkä sitten kehtaa sanoa siitä. Se on kuitenkin äärimmäisen rasittavaa, kun huomaa olevansa aina se, joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa näkemistä. Siitä viimeistään jopa minä tajuan, ettei asiat ole kunnossa. Joskus annan vain olla mutta etenkin tänä vuonna olen sanonut suoraan jos asia häiritsee. Jotkut tämän kestävät, toiset eivät. Ajattelen sen niin, että ne ketkä eivät kestä, antaa niiden mennä. Minulla ja toivottavasti teillä jokaisella on kuitenkin elämässä sellaisia ihmisiä, jotka haluavat olla läsnä teidän elämässä 110 %: eikä puoliteholla.

Oletko miettinyt jo lupausta vuodelle 2020? Itse taidan jatkaa tällä viitoittamallani polulla ja panostaa entistä enemmän niihin tärkeisiin ihmisiin, joita elämässäni on ❤ Kiitos perhe ja ystävät, olette korvaamattomia!

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

img_5489

sympatia

Kumpi on oikeassa, nainen vai mies?

Hellurei, melkein kuukausi vierähtänyt aiemmasta postauksesta. Trafiikkia sivuillani on datan mukaan silti ollut, mikä on ilo huomata! Minusta on ihana herättää keskustelua ja ravistella ihmisiä, nostaa esille niitä aiheita, joista kaikki puhuvat, mutta eivät välttämättä myönnä 😉 Yksi näistä on vähän samanlainen ikiaikainen kysymys, kumpi oli ensin, muna vai kana, kumpi on oikeassa, nainen vai mies? Olen saanut lukijoilta palautetta että monet postaukseni ovat olleet liikaa naisia suosivia ja olenkin ottanut neuvosta vaarin (en kerro nyt tässä kumpaa sukupuolta neuvonantaja oli 😉 ja kiinnittänyt asiaan huomiota bloggaillessani. No mutta sitten asiaan.

Kumpi on oikeassa, nainen vai mies? Olemme kaikki varmasti olleet tilanteessa, jossa meitä on neuvottu, oli neuvoja sitten samaa tai eri sukupuolta, ja on alkanut vituttamaan että mitä tuo tuossa neuvoo, perkele minä osaan nämä hommat jo! Tyypilisimpiä tilanteita lienee miten paita kuuluu silittää oikein (tästä oli muuten BB:ssa eilen hauska tilanne kun kaksi mieshenkilöä, joiden elämänkatsomukset ovat täysin erilaisia ja tästä johtuen eivät oikein tule juttuun, keskustelivat siitä miten ja missä järjestyksessä se paita kuuluisi silittää), kuuluuko se vessankansi laskea alas (suosittelen tai vessaa vetäessä bakteerit leviävät parin metrin päähän), miten päin vessapaperirulla laitetaan (oikeinpäin tietysti, eli paperi vedetään suoraan itseä päin, ei seinää päin, mikä järki siinä olisi?!), voiko avokkaissa/sandaaleissa pitää puuvilla sukkia (ei voi, minun mielestä) jne. Näitähän on loputtomasti ja kuten ehkä huomasitte, löytyy se meikämimmiltäkin mielipide joka asiaan.

Näistä elämääkin suuremmista riidanaiheista huolimatta ylitse muiden on kuitenkin tilanne, jossa ihan sukupuolesta riippumatta oma oikeassa oleminen perustuu muiden väärässä olemiselle. Niinpä minäkin olen päättänyt antaa asioiden lähtökohtaisesti vain olla. Tehköön muut miten tekevät ja minä kuten minä teen (vaikka nyt kyllä tiedätte mitä mieltä minä asioista olen, voitte tehdä tiedoilla mitä haluatte ;). Me kaikki kuitenkin pyhistä lupauksista huolimatta sorrumme pätemään ja neuvomaan, se on vain meissä ihmisissä sisään ajettu ominaisuus. Tässä kuitenkin piilee se kultainen lanka, että miten asioista sanoo ja mitä se oma keho siinä viestii, sillä eleet ja ilmeet peittoavat sanat alleen joka tilanteessa. Itse olen välillä liiankin herkkä tulkitsemaan toisten eleitä ja ilmeitä, joskus siitä on ollut hyötyä ja joskus taas ei, nimittäin silloin kun olen päästänyt asiat ihonalle, olisi joskus parempi olla aistimatta asioita ja joskus taas ylitulkitsen niitä.

Karmeimpia tällaisia tilanteita joissa olen ollut, on kun toinen sanoo asiat hyvin siististi, mutta koko elekieli on negatiivinen ja syyllistävä: taas teit väärin, etkö ikinä opi, itsehän olen täydellinen! Pisteenä ii:n päälle silmien pyöräytys. Tässä touhussa valitettavasti naiset kunnostautuvat usein ja jos otetaan vaikka esille taannoinen vierailuni kaupassa, oli tilanne karmeaa kuultavaa ja olisi tehnyt mieli sanoa, että “Nainen, saatat olla oikeassa, mutta kuka helvetti tommosta jaksaa kuunnella vuodesta toiseen?!”. Tilanteessa pariskunta oli tosiaan ostoksilla, kävivät ostoslistaa läpi ja mies oli ottamassa tuotteita hyllystä. Naiselle ei mikään kelvannut ja kommentit olivat tyyliin “etkö muista sinun korkeaa verenpainetta, ei me nyt tommosta osteta kun mä en tykkää siitä, etkö sä nyt muista että kotona sovittiin (nainen sopi ilmeisesti itsensä kanssa) että tänään tehdään lasagnea ei pastaa, et sä voi tommosta paitaa ostaa, ei sovi yhtään sun tyyliin'” jne.

Sillä, kumpi on oikeassa, ei ole sukupuolen kannalta mitään väliä. Ainoa asia, jolla on merkitystä, on että miten asiat esittää. Keskustelemmeko muiden kanssa kuten haluaisimme että meille puhutaan? Mitä eleemme viestivät tilanteesta, viestivätkö eleet muuta mitä suu sanoo? Elekieleen kannattaisi kaikkien kiinnittää enemmän huomiota sekä siihen, että me kaikki olemme täydellisiä omalla tavallamme, toisen tapa tehdä asioista ei välttämättä ole sen parempi tai huonompi kuin meidänkään. Voin nimittäin sanoa, että eniten inhoan kahta ihmistyyppiä: niitä, jotka ovat omasta mielestään aina täydellisiä ja muissa on aina se vika sekä niitä, joilla on jokaiseen ratkaisuun uusi ongelma eli ongelmakeskeiset ihmiset. Elämää ei todellakaan tarvitse katsoa ruusunpunaisten linssien läpi ja olla aina hyvällä tuulella (itse useimmiten olen iloisella päällä ja se ilmeisesti joskus ihmisiä ärsyttää, en oikein ymmärrä tätä, mutta varmaan jotain suomalaisuuteen liittyvää jälleen kerran) MUTTA sinne peiliin olisi hyvä välillä katsoa ja miettiä että löytyisikö se kehittämisen kohde sieltä eikä ulkopuolelta 😉

Rauhaisaa Pyhäinpäivää kaikille!

1bb3fe82-10f9-4a6e-ae69-3927d75844d9

 

Lifestyle

Pidettyjä ja pitämättömiä lupauksia

d891c0b3-803d-4a36-b01f-e929dcff8e77

Syksy on kaiken uuden aloittamisen aikaa, vähän samaan tapaan kuin tammikuukin jolloin salit täyttyvät innokkaista hikihönkäreistä jotka ovat juuri nyt päättäneet tehdä elämänmuutoksen. Huomasin saman itsessäni: kesällä tulleet napostelukilot olisi ihan kiva saada pois jouluherkkujen tieltä tai matka siihen kuuluisaan kesäkuntoon on entistä kauempana. Se, miten kukakin kesäkunnon määrittelee, on jokaisen oma asia. Tärkeintä on se, miltä itsestä tuntuu, onko yleiskunto ja -vointi hyvä. Meikämimmihän on ihan huolella löysäillyt ennen kesää, osittain kesän aikana ja varsinkin sen jälkeen. Työmatkaa ei ole edes kilometriä ja olen sen usein kulkenut ratikalla. Hävytöntä suorastaan! Salillehan ei ole kiinnostanut mennä oikeastaan sen jälkeen kun Niinistöstä tuli presidentti ja onhan hän jo tovilla niissä saappaissa ollut. Tallilla taas oon aina tykännyt käydä ja jos voisin, en muuta liikuntaa harrastaisikaan. Pitäisi hankkia peltilehmä alle, että sinne pääsisi sujuvammin, jossa ei taas tässä elämäntilanteessa ole oikein rahallisesti järkeä, mutta tulevaisuudessa varmasti. Noh, ainakin Rockyn kanssa tulee pakolliset ulkoilut ja vähän enemmänkin tehtyä päivittäin, mutta aina niitäkin lenkkejä voisi hieman pidentää ja alkaa harrastamaan jotain liikuntaa. Niinpä olen Jousimiesmäiseen tyyliini koonnut oikein listan siitä, mitä kaikkia lupauksia aion ainakin jouluun saakka pitää ja teen tästä nyt julkista sen takia, että sitten mun on vaikeampi sluibailla niistä kun te kaikki lukijat voitte muistutella ja kysellä, että mites se olikaan sen kotijumpan laita, vai mitä 😉

Tehtyjä (toivottavasti ei tekemättömiä) lupauksia syksylle 2019:

  • Panosta hyötyliikuntaan ja kävele aina kun mahdollista, myös töissä portaat ainakin kerrankin päivässä (ylöspäin kulkiessa etenkin!)
  • Pidennä Rockyn kanssa tehtyjä lenkkejä ja jätä luuri kotiin joka lenkillä. Ehkäpä sitä pärjää yhden lenkin ajan ilman puhelinta ja saa ajatukset rullata vapaasti ilman piippauksia (sillä viestejähän etenkin komeilta miehiltä mulle tulee ihan koko ajan)
  • Syö enemmän vihanneksia, remember your greens!
  • Tee kotijumppa vähintään 3 kertaa viikossa ja muista venyttely! Maltti on valttia tässäkin lajissa, ettei nyt vaan sattuis mitään ja ettei se kiinnostus ainakaan lopahda heti alkupisaroihin.
  • Taukojumppaa töissä, äläkä istu koko päivää vaan nosta se sähköpöytä pystyyn, sitä varten se on siinä.
  • Nuku vähintään 8h yössä + luuri ei ole kiva unikaveri, näytön sininen valo häiritsee nukahtamista.
  • Sauno aina kun voit!

Siinäpä nuo! Ei kuulosta kauhean mahdottomalta, eihän? Miltä sun oma lista syksylle näyttää tai oletko aiemmin tehnyt sellaista?

Rentouttavan startin syksyyn saa muuten eräästä ihanan rentouttavasta kylpylästä Virossa, jota mun on ihan pakko suositella teille! Käytiin perheen kanssa äitienpäiväksi äidille lahjaksi annetulla reissulla koko porukka syyskuussa ja suunnattiin Rakvereen semmoseen paikkaan kuin Aqua Hotel & Spa. Huumaavan ihana tuoksu otti pehmeästi vastaan jo aulassa, jossa liplatti vesi semmosesta peililasiseinästä ja seinällä oli myös iso akvaario. Ystävällinen palvelu, hinta-laatu -suhde kohdillaan ja todella maistuva aamiaisbuffet! Sauna- ja spa -osastoissa meni helposti monta tuntia rentoutuessa ja kun ajoitti käynnit aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan, sai nauttia välillä ihan vain omasta parhaasta seurastaan. Oikein idyllinen kaupunki muutenkin ja Rakveren linnoitus oli hauska elämys keskiaikaisine näyttelijöineen. Ei muuta kuin kylpylälomaa varailemaan 🙂

Rentouttavaa syksyistä viikonloppua! Yritetään pitää ne omaa hyvinvointia koskevat lupaukset, ainakin osittain 😉

This slideshow requires JavaScript.

Lifestyle

Elä kuin viimeistä kesäpäivää!

Sieppaa

Aivan kuten saksalaisen marketin mainoslauseessa, lause sopii kuin punainen nenä joulupukin naamaan: Suomen kesä voi olla lyhyttäkin lyhyempi, mutta me suomalaiset tunnetusti siitä nautitaan täysin siemauksin aina kun vain mahdollista! Viime viikonloppuna hellemittari tärähti kyllä uskomattomiin lukemiin jopa täällä rannikkovesillä, jossa me Rocksonin kanssa kesälomaa vietämme Särkisalon ranchilla. Samaan syssyyn osui vielä melkein 80 henkilön sukujuhlat meidän ja sukulaisnaapureiden mökillä, mutta onneksi merituuli virkistää!

Kesälomaa takana viikko ja pikkuhiljaa alkaa rentoutumaan töistäkin. Mukavasti vielä kolme viikkoa edessä ja kohta koittaa matka Köpikseenkin siskon kanssa!

Siinäkin mielessä elän nyt näissä hellekeleissä kuin viimeistä kesäpäivää, sillä kuten moni läheiseni tietääkin, minulla oli melko raskas kevät ja alkukesä. Samassa syssyssä tuli opittua paljon itsestä ja muista. Olen tätä korostanut aiemminkin, mutta koska asia on tärkeä, otan sen esille myös nyt: ympäröikää itsenne ihmisillä, joilla on hyvä sydän, jotka tahtovat teille hyvää, joiden silmistä näkee, että ihminen on hyvä ja symppis, ei kiero tai katkera, selkäänpuukottaja. Tämä on tärkeää sekä työ- että vapaa-ajalla ja joskus on parempi vaan antaa olla. Tässä kohtaa itsellä kuitekin nousee Joukkarin luonne esille ja oli kyse sitten itsestä tai läheisestä, nousen välittömästi barrikadeille puolustamaan, jos/kun koen että jotakuta sorretaan. On kuitenkin eräs asia ylitse muiden, joka on aina hyvä muistaa kaikissa elämän kiemuroissa: jokaisella tarinalla on kaksi puolta, yhtä ainoaa totuutta ei ole olemassa. Mustavalkoinen ajattelu on monessa mielessä vaarallista eikä johda muualle kuin valosta pimeyteen. Etenkin näin heinäkuun helteillä on aika elää kuin viimeistä kesäpäivää, nauttien valosta, lämmöstä, läheisistä ihmisistä & hemmotella karvakamuja ❤

This slideshow requires JavaScript.